maanantai 6. heinäkuuta 2015

Heppahommia

Ihan ensin lähdetään nyt tärkeimmästä päästä liikkeelle eli tästä ystävälleni löytyneestä upeasta suomenhevosesta :)

 Ratsastajana kuvassa hevosen kaksivuotiaasta asti omistanut ja kouluttanut Tiina Sandqvist.

3-vuotiaana oripoikana. (copyright T.Vänttinen)

Keväällä -15 Ypäjällä.

 Kesällä -15 Päijät-Hämeessä ;)

Jos nyt koulutustasosta jotain sanottaisiin, niin Pikku Hoo (allekirjoittaneen käyttämä nimitys tälle pikkumiehelle) vaihtaa ja menee vastalaukkaa. Ratsastajien koulutustaso ei siis ole vielä riittävä, mutta hevosenhan pitääkin olla osaavampi.

Tätä hevosta ei olisi ikinä löytynyt ilman Kian apua! Saman arvomaailman omaavan ja hevosten hyvinvointiin sekä laadukkaaseen ratsastukseen paneutuvan ihmisen apu oli korvaamatonta. Hänen kauttaan verkosto laajeni todella paljon suuremmaksi. Puhumattakaan siitä, että Kia oli valmis lähtemään mukaan koeratsastuksille ja tarjoamaan oman osaamisensa avuksi. Niin harvinaista tämän päivän maailmassa. Kia, olet aivan huippu!

Tätä päivää olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Edellinen ratsastuskerta on ollut joskus talvikelissä tai ainakin on ollut päällä talvivaatteet ja on ollut kylmä.

Pari muuttujaa oli matkassa. Olin suunnitellut, että lapsi nukahtaa autoon, josta näppärästi siirrän sen rattaisiin jatkamaan unia. Apukädet olisi saatavilla jos nyt niin kävisi, että lapsi herää kesken. Siis lapsi, joka nukkuu aamupäivisin kaksi tuntia ja pitää herättää.

10 min tirsat autossa ja epätoivoinen yritys siirtää rattaisiin. Siis että otti päähän rullata rattaita pitkin poikin pihaa kun toinen killittää silmät selällään, mutta aivan väsyneenä. Olin jo valmis heittämään hanskat tiskiin, mutta ystävä hoiteli homman kotiin, jotta minä pääsen pollen selkään.

Keho on vino ja keskivartalon hallinta hukassa. Tuntuu, että koko keskivartalo on yhtä makaronia. Tarttis tehdä jotain. Hevonen on herkkä ja vastaa kehoon todella tarkasti. Yläkroppa pitäisi saada korjattua jalkojen päälle ja vasemmalta keskelle. Lisäksi vasen puoli (kannan lasta vasemmalla lonkalla ja teen kaiken oikealla) pitäisi saada tulemaan eteen, sillä se jää jälkeen. Alakroppa taas pitäisi saada korjattua oikealta keskelle. Hartioita ei saa syöttää ohjan mukana eteen, samalla sinne menee koko yläkeho. Jos näistä lähdettäisiin liikkeelle?

Mutta siis mikä laukka! Hei oikeasti! Suomenhevosella! Rullaava, keinuva, elastinen. Enpä ole moisessa suokin laukassa vielä istunut. Enkä kyllä muista milloin olisin ratsastanut 170 senttisellä hevosella.

Mä olen ihan liekeissä!

Pikku Hoo on lisäksi aivan mielettömän järkevän luonteen omaava nuorimies. Suorastaan kultakimpale! Seuraavan kerran ennätän selkään ensi viikolla, mutta luulenpa, että on ihan pakko sitä ennen jo käydä rapsuttamassa korvan takaa ja antaa porkkana ;)

1 kommentti:

  1. Onpa komean näköinen suomenhevos herra! Onnea uudesta kavioliitosta! Jään mielenkiinnolla seuraamaan. :)

    VastaaPoista